En ole uusi kirjottaja Bloggerissa, mutta jostain syystä lähdin jokunen aika sit pienelle tauolle tai tarkasti ottaen olen pitänyt taukoa nyt n. vuoden. Viimeksi lähdin pois sen takia että hävetti tulla koko ajan päivittämään miten olin taas feilannut jonkun dieetin ja ahminut itseni täyteen. Tässä sitä edelleen ollaan ja ahmiminen on viikottainen osa arkeani.
Syömisongelmani alkoi aika perinteisesti: piti laihduttaa muutama kilo missä aluks onnistuinkin mutta sitten jotain meni pieleen ja sen jälkeen n. neljän vuoden ajan olen paininut ahmimisen kanssa: ajautunut ahmimiskierteeseen, päässyt siitä irti, laihtunut, ajautunut takaisin... Ahmimisen lopettamiseksi olen yrittänyt kaikenlaisia lähestymistapoja: liikunnan lisäämistä, liikunnan vähentämistä, päivittäisen kalorimäärän lisäämistä, kalorimäärän laskemista, paastoamista, "normaalisti" syömistä (eli muistellut aikoja ennen syömisongelmia ja yrittänyt syödä samalla tavalla), kaloreiden laskemista, syömistä ilman että tiedän tarkkoja numeroja, vaa'alla käymistä, vaa'asta erossa olemista, positiivista suhtautumista itseeni, keskitysleirimeininkiä, armeliaisuutta, tiukkaa kuria...
Vaan tässä sitä edelleen ollaan eikä "lyhyt, nopea laihdutuskuurini" todellakaan ollut "lyhyt, nopea laihdutuskuuri" vaan pitkä matka ahmimishäiriön keskelle. Nyt haluan täältä pois vaikka pelkäänkin vain epäonnistuvani uudelleen ja uudelleen. Mutta mun on pakko yrittää koska en halua että tuhlaan koko nuoruuteni tälläseen.
Olen yrittänyt "parantumista" monta kertaa ja parantumisella siis tarkoitan sitä että oon yrittänyt lopettaa kaloreiden liiallisen rajottamisen (n. 300-600 kaloria per päivä) ja syönyt vähintään 1000 kaloria per päivä mut sitä on kestäny aina pari päivää ja sitten olen palannut takaisin "kuriin", jota on kestänyt sen pari seuraavaa päivää ja sit oonkin taas ollut "ahmimassa vikaa kertaa, tän jälkeen mä lupaan etten enää ikinä ahmi!"
Viime yön jälkeen päädyin seuraavanlaiseen suunnitelmaan:
1. Seuraavan parin viikon ajan en laske kaloreita ollenkaan koska yleensä liian suuren kalorimäärän näkeminen antaa tunteen että päivä meni jo pieleen ja voin ihan hyvin ahmia. Tai sit liian alhanen kalorimäärä saa mut ihan vainoharhasesti ajattelemaan et kohta mä varmaan näännyn kohta mä näännyn pitää ahmia et estän sen.
2. Liikun n. tunnin päivässä ja teen lihasliikkeet kerran päivässä mutta en yhtään ton enempää tai jos liikun niin mun pitää sit myös syödä sinä päivänä enemmän.
En vielä oo ihan varma mitä teen herkuttelun suhteen mut tällä hetkellä "turvallisimmalta" tuntuu olla kokonaan ilman ainakin nää ekat pari viikkoa. Toki mun pitää opetella joskus syömään herkkuja ilman et ahdan itteni täyteen mut askel kerrallaan.
Mun täytyy myös päästää irti siitä pakonomasesta tarpeesta laihtualaihtualaihtua. Pitää yrittää ajatella et kyllä se keho sieltä tulee kunhan syön oikein ja pääsen ahmimisesta eroon mikä on kaikist tärkeintä. Koska oon ollu lähellä maagista tavotepainoani tosi monta kertaa mut kuitenkin aina palannu samoja jälkiä takas joten jotain siin kuviossa on ollu pielessä vaikka oonki onnistunu ne kerrat laihtumaan. Eli en käy vaa'alla ainakaan tuohon pariin viikkoon. Kai vois sanoa et pitkäaikasena tavotteena olis olla ajattelematta kehoa ja ruokaa niin paljon ku nyt ajattelen mikä tarkottaa sitä et mun täytyy keksiä uusia tapoja käyttää aikaani.
Tässä oli nyt tällänen jonkinlainen alotuspostaus. :) Päivittelen varmaan tänään illemmalla miten tää päivä on menny!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti