Juhannus

Niin... Kuten tuolta sivupalkista huomaa ahmin taas neljänä päivänä viikossa ja kolme päivää pysyin kuivilla. Ei kovin mairittelevan näköistä, mutta nyt yritän taas päästä eroon tästä. Huomasin ystäväni mökillä (mentiin torstaina sinne viettämään tyttöjen juhannusta) miten en enää yhtään osaa syödä normaalisti ja tällä hetkellä se mode millä olen on ahmiminen. Joskus se on ollut se että yritän syödä mahdollisimman vähän ja jos olen syönyt esim päivällä jäätelön niin pystyin olemaan koko loppupäivän ilman ruokaa. Ehkä joku pieni leipä iltapalaksi.

Mutta en enää. Söin aina aamupalaksi kaksi sämpylää (hyi vaaleaa leipää) kun muut söivät yhden. Grilliruokaa en oikeastaan syö vaan vähän maissia ja paprikoita mutta siihenkin kyytipojaksi aina pari leipää. Sitten tietysti sipsiä ja karkkia ja jäätelöä. Nuokin kaikki meinasin syödä heti torstaina ja loput perjantaina koska niinhän se pitää tehdä: hirveästi pahaa ruokaa joka pitää syödä heti koska seuraavana aamuna pitäis muka taas "alottaa puhtaalta pöydältä".

Juhannus meni kuitenkin muuten hyvin. Oli ihanaa nauttia ystävien seurasta! Toisaalta tajusin miten sekaisin oikeasti olen tästä ahmimisesta ja miten mun on pakko päästä tästä eroon. En huomaa enää sitä milloin olen täynnä koska eihän sillä ole ahmimisessa väliä: ihan sama miten täynnä olet sitä kamaa pitää lappaa sisään vielä vähän lisää kunnes oikeasti vatsa on räjähdyspisteessä.

Sunnuntaina mökillä viimeisiä mättöjä vedellessä päätin että aloitan hedelmä ja vihannespaaston ainakin tämän viikon ajaksi. Se on ainoa paasto ja "dieetti" mikä minulta on onnistunut. Niin ja no tietty ekaa kertaa kun kokeilin Skinny Girl Dietiä niin pysyin sillä kolme kuukautta ja ahmin vain muutaman kerran sekä olin n. 80 päivää ilman herkkuja. Tämä siis viime vuonna. Mutta tuon jälkeen vain viime vuoden syys-helmikuu on sujunut hyvin ja nyt tilanne on all over the place niin sanotusti.

Mulla yleensä toimii se kun saan irotettua itteni ihan kunnolla siitä normaalisti syömisestä koska se on ainakin vielä mulle tosi vaikeaa. Et toivon tän "paaston" (paasto on niin jotenki kamala sana ni oli pakko laittaa se lainausmerkkeihin) antavan mulle hyvän alun mistä sit voin jatkaa lisäämällä pikkuhiljaa mukaan ruisleipää ja jugurttia jne. Tiedän et mun piti opetella syömään normaalisti mut tällä hetkellä tää tuntuu hyvältä ajatukselta ja kaiken sen rasvan ja suolan jälkeen mun ei kyllä edes oikeestaan tee mieli mitään muita kuin hedelmiä ja vihanneksia.

Tänään ajattelin aluksi lähteä kävelemään kirjastoon ja lainaamaan joitakin jooga/meditaatiokirjoja koska ajattelin että ehkä voisin noillakin keinoilla saada jonkinlaista selvyyttä tähän sekavaan päähän. Mutta täytyy priorisoida joten varmaan vain siivoilen kotona ja opiskelen. Ehkä ihan hyväkin pitää ekana "paasto"päivänä vähän rauhallisempi meininki liikunnan suhteen! :) Odotan innolla tätä päivää! Ruokalistalla on mm. paprikoita, päärynöitä ja omenoita. Täytyy vaan kattoo ettei syö liikaa koska sitä tulee helposti syötyy liikaa noita kun aattelee et no hei nää on hyviä ruokia mun keholle!

Wish me luck!

Work in progress

Eilinen meni tosi hyvin! :) Ja kaikista oudointa oli se, että mulla ei kertaakaan aamupalan jälkeen tullut sellaista fiilistä, että voisin ahmia. Mun ei tehnyt mieli syödä mitään ylimääräistä! Sen pullan ja karkit syötyäni mun teki välittömästi mieli lisää karkkia ja mielessä vilisi Makuunin irtokarkkilaarit. Mutta onneksi en antanut periksi ja kävelinkin melkein kaksi tuntia.

Tässä eilisen ruuat:
- 1 Pågenin pulla ja irtokarkkia
- Banaani
- Kana-ceasar salaatti ilman kastiketta tai juustoa
- Kokonaine ruisleipä, jonka päällä kalkkunasiivu per leipä
Ja sitten join yhden lasillisen Marlin Vital-mehua.

Yöllä nukuin yllättävän sikeästi mitä nyt vessassa kävin monta kertaa. Aamulla olo oli todella väsynyt mitä hieman ihmettelin koska olin kuitenkin saanut nukuttua n. 10 tuntia. Nytkin haukottelen ja taidan tänään mennä mahdollisimman aikaisin nukkumaan! Varmaan univelat mitkä painaa päälle ja nehän on parasta nukkua pois. :)

Tänään olen myös enemmän miettinyt ahmimista kuin eilen mutta en aio antaa kiusauksille periksi! Yksi iso syy varmaan se et mulla ei yksinkertaisesti ole voimia lähteä kauppaan ku väsyttää heh. :D Tasalta syön nuudeleita ja sitten on vielä vuorossa pieni iltapala. Tuon väsymyksen ja ahmimisajatusten takia olen tänään vain kävellyt n. tunnin ja se oli siis asioilla käyntiä eli periaatteessa hyötyliikuntaa eikä kunnon lenkki. Huomenna tulee käveltyä enemmän mutta onkin sitten taisteltava houkutuksia vastaan!

Tapaan muutaman kaverin joista kummatkin tykkäävät herkutella ja aina kun nähdään (ei nähdä kovin usein) käydään läpi Mäkkäri, Valion jäätelöbaari ja irtokarkkihylly. Nyt ei saa käydä niin! :( Mutta kunhan syön kunnon aamupalan uskon että on helpompi vastustaa kiusauksia. Tänään aamupalaksi söin n. 100g Xtran mansikkajugurttia (on muuten ihanaa<3) ja pilkoin sekaan puolikkaan banaanin. Nami nam!

Tänään päivällä mietin myös että entäs jos söinkin eilen vähän liikaa ja ehkä sen takia en ole tänään syönyt niin paljoa. En tiedä tarkalleen kuinka monta sataa kaloria olen nyt syönyt mutta tiedän ettei tämän päivän kalorimäärä varmaan ole kuin 800-900 kaloria. On vaikea päästä eroon tuosta ajattelusta että yli 500 kaloria on pieleen mennyt päivä. Se vain on ollut niin pitkään noin ja kaikki on joko-tai. Joko alle 500 kaloria tai sitten ahmimista. Voisin tällä viikolla kerrankin laskea yhteen "normaalin" ahmimissessioni kalorimäärä koska en itseasiassa tiedä sitä ja oon huomannut että jos tiedän jonkun ruuan olevan high in cal välttelen sitä yleensä vaik oikeesti tykkäisin siitä. Esimerkiksi Pandan suklaasydämet. Vaikka rakastan niitä en enää osta niitä koska tiiän että yhessä pussissa on yli 700 kaloria.

Ehkä siinä oli tarpeeksi päivittelyä tältä päivältä. :) Ihanaa kun Suurin pudottaja on alkanu! Viime vuonna tosin katoin sitä samalla kun ite ahmin ja lihosin ja kilpailijat vaan laihtu mutta ehkä tänä vuonna kaikki laihtuu. Jillian<3

Mitä eilen tapahtui

Eilinen meni hyvin n. kello seitsemään asti jonka jälkeen lähdin ystävättärieni kanssa viihteelle. Alkoholia en itse juo paljoakaan ja voisi kjai sanoa että juon koska se antaa "hyvän" tekosyyn rasvaisen ruoan syöntiin ja ahmimiseen. Eilen siis illalla/yöllä tuli nautittua monenmoista herkkua sekä ulkona (Mäkkäri) että kotona kavereidein kanssa (karkkia ja pullaa) Tänään mielessä pyörii kysymys "miksi" mutta ei sekään silti estänyt mua äsken syömästä aamupalaksi eilisen päivän jäämiä...

Eilen mun ei edes tehnyt mieli niitä tunkkaisia herkkuja mutta söin tavan takia. Ja sen takia että "tää on kuitenkin vika kerta..." Tuo syy on aina se suurin syy! Mutta ihan oikeasti haluan lopettaa tämän koska olen ihan jumalattoman kokoinen ja myös mun uneni laatu kärsii näistä ahmimisista: joko heräilen jatkuvasti tai sitten saan nukuttua vain muutaman tunnin ja sitten en saa enää unta kun oma keho on jotenkin liian lähellä ja oksettava. Haluan tuntea oloni raikkaaksi ja puhtaaksi!

Nyt kunhan tästä saan perseeni ylös tuolista aion lähteä pienelle shoppailukierrokselle mutta kokonaan kävellen! Mietin tänään että jos söisin jokaisella aterialla n. 150-200 kaloria ja söisin viisi kertaa päivässä niin saisin kasaan sen 1000 kaloria. Koska en halua määrällisesti syödä enemmän joten mun täytyy panostaa siihen, että esimerkiksi en syö enää rasvatonta jugurttia vaan ihan tavallista josta saan n. 20 kaloria enemmän per 100g. Nyt aamupalaksi söin syö loput karkit ja yhden Pågenin pullan ja noissa oli varmaan vähän yli 200 kaloria mutta seuraavan kerran syön sitten kolmen tunnin päästä esimerkiksi banaanin. Kyllä mä pystyn tähän! :)

Alku on aina vaikein

En ole uusi kirjottaja Bloggerissa, mutta jostain syystä lähdin jokunen aika sit pienelle tauolle tai tarkasti ottaen olen pitänyt taukoa nyt n. vuoden. Viimeksi lähdin pois sen takia että hävetti tulla koko ajan päivittämään miten olin taas feilannut jonkun dieetin ja ahminut itseni täyteen. Tässä sitä edelleen ollaan ja ahmiminen on viikottainen osa arkeani.

Syömisongelmani alkoi aika perinteisesti: piti laihduttaa muutama kilo missä aluks onnistuinkin mutta sitten jotain meni pieleen ja sen jälkeen n. neljän vuoden ajan olen paininut ahmimisen kanssa: ajautunut ahmimiskierteeseen, päässyt siitä irti, laihtunut, ajautunut takaisin... Ahmimisen lopettamiseksi olen yrittänyt kaikenlaisia lähestymistapoja: liikunnan lisäämistä, liikunnan vähentämistä, päivittäisen kalorimäärän lisäämistä, kalorimäärän laskemista, paastoamista, "normaalisti" syömistä (eli muistellut aikoja ennen syömisongelmia ja yrittänyt syödä samalla tavalla), kaloreiden laskemista, syömistä ilman että tiedän tarkkoja numeroja, vaa'alla käymistä, vaa'asta erossa olemista, positiivista suhtautumista itseeni, keskitysleirimeininkiä, armeliaisuutta, tiukkaa kuria...

Vaan tässä sitä edelleen ollaan eikä "lyhyt, nopea laihdutuskuurini" todellakaan ollut "lyhyt, nopea laihdutuskuuri" vaan pitkä matka ahmimishäiriön keskelle. Nyt haluan täältä pois vaikka pelkäänkin vain epäonnistuvani uudelleen ja uudelleen. Mutta mun on pakko yrittää koska en halua että tuhlaan koko nuoruuteni tälläseen.

Olen yrittänyt "parantumista" monta kertaa ja parantumisella siis tarkoitan sitä että oon yrittänyt lopettaa kaloreiden liiallisen rajottamisen (n. 300-600 kaloria per päivä) ja syönyt vähintään 1000 kaloria per päivä mut sitä on kestäny aina pari päivää ja sitten olen palannut takaisin "kuriin", jota on kestänyt sen pari seuraavaa päivää ja sit oonkin taas ollut "ahmimassa vikaa kertaa, tän jälkeen mä lupaan etten enää ikinä ahmi!"

Viime yön jälkeen päädyin seuraavanlaiseen suunnitelmaan:
1. Seuraavan parin viikon ajan en laske kaloreita ollenkaan koska yleensä liian suuren kalorimäärän näkeminen antaa tunteen että päivä meni jo pieleen ja voin ihan hyvin ahmia. Tai sit liian alhanen kalorimäärä saa mut ihan vainoharhasesti ajattelemaan et kohta mä varmaan näännyn kohta mä näännyn pitää ahmia et estän sen.

2. Liikun n. tunnin päivässä ja teen lihasliikkeet kerran päivässä mutta en yhtään ton enempää tai jos liikun niin mun pitää sit myös syödä sinä päivänä enemmän.

En vielä oo ihan varma mitä teen herkuttelun suhteen mut tällä hetkellä "turvallisimmalta" tuntuu olla kokonaan ilman ainakin nää ekat pari viikkoa. Toki mun pitää opetella joskus syömään herkkuja ilman et ahdan itteni täyteen mut askel kerrallaan.

Mun täytyy myös päästää irti siitä pakonomasesta tarpeesta laihtualaihtualaihtua. Pitää yrittää ajatella et kyllä se keho sieltä tulee kunhan syön oikein ja pääsen ahmimisesta eroon mikä on kaikist tärkeintä. Koska oon ollu lähellä maagista tavotepainoani tosi monta kertaa mut kuitenkin aina palannu samoja jälkiä takas joten jotain siin kuviossa on ollu pielessä vaikka oonki onnistunu ne kerrat laihtumaan. Eli en käy vaa'alla ainakaan tuohon pariin viikkoon. Kai vois sanoa et pitkäaikasena tavotteena olis olla ajattelematta kehoa ja ruokaa niin paljon ku nyt ajattelen mikä tarkottaa sitä et mun täytyy keksiä uusia tapoja käyttää aikaani.

Tässä oli nyt tällänen jonkinlainen alotuspostaus. :) Päivittelen varmaan tänään illemmalla miten tää päivä on menny!