Niin... Kuten tuolta sivupalkista huomaa ahmin taas neljänä päivänä viikossa ja kolme päivää pysyin kuivilla. Ei kovin mairittelevan näköistä, mutta nyt yritän taas päästä eroon tästä. Huomasin ystäväni mökillä (mentiin torstaina sinne viettämään tyttöjen juhannusta) miten en enää yhtään osaa syödä normaalisti ja tällä hetkellä se mode millä olen on ahmiminen. Joskus se on ollut se että yritän syödä mahdollisimman vähän ja jos olen syönyt esim päivällä jäätelön niin pystyin olemaan koko loppupäivän ilman ruokaa. Ehkä joku pieni leipä iltapalaksi.
Mutta en enää. Söin aina aamupalaksi kaksi sämpylää (hyi vaaleaa leipää) kun muut söivät yhden. Grilliruokaa en oikeastaan syö vaan vähän maissia ja paprikoita mutta siihenkin kyytipojaksi aina pari leipää. Sitten tietysti sipsiä ja karkkia ja jäätelöä. Nuokin kaikki meinasin syödä heti torstaina ja loput perjantaina koska niinhän se pitää tehdä: hirveästi pahaa ruokaa joka pitää syödä heti koska seuraavana aamuna pitäis muka taas "alottaa puhtaalta pöydältä".
Juhannus meni kuitenkin muuten hyvin. Oli ihanaa nauttia ystävien seurasta! Toisaalta tajusin miten sekaisin oikeasti olen tästä ahmimisesta ja miten mun on pakko päästä tästä eroon. En huomaa enää sitä milloin olen täynnä koska eihän sillä ole ahmimisessa väliä: ihan sama miten täynnä olet sitä kamaa pitää lappaa sisään vielä vähän lisää kunnes oikeasti vatsa on räjähdyspisteessä.
Sunnuntaina mökillä viimeisiä mättöjä vedellessä päätin että aloitan hedelmä ja vihannespaaston ainakin tämän viikon ajaksi. Se on ainoa paasto ja "dieetti" mikä minulta on onnistunut. Niin ja no tietty ekaa kertaa kun kokeilin Skinny Girl Dietiä niin pysyin sillä kolme kuukautta ja ahmin vain muutaman kerran sekä olin n. 80 päivää ilman herkkuja. Tämä siis viime vuonna. Mutta tuon jälkeen vain viime vuoden syys-helmikuu on sujunut hyvin ja nyt tilanne on all over the place niin sanotusti.
Mulla yleensä toimii se kun saan irotettua itteni ihan kunnolla siitä normaalisti syömisestä koska se on ainakin vielä mulle tosi vaikeaa. Et toivon tän "paaston" (paasto on niin jotenki kamala sana ni oli pakko laittaa se lainausmerkkeihin) antavan mulle hyvän alun mistä sit voin jatkaa lisäämällä pikkuhiljaa mukaan ruisleipää ja jugurttia jne. Tiedän et mun piti opetella syömään normaalisti mut tällä hetkellä tää tuntuu hyvältä ajatukselta ja kaiken sen rasvan ja suolan jälkeen mun ei kyllä edes oikeestaan tee mieli mitään muita kuin hedelmiä ja vihanneksia.
Tänään ajattelin aluksi lähteä kävelemään kirjastoon ja lainaamaan joitakin jooga/meditaatiokirjoja koska ajattelin että ehkä voisin noillakin keinoilla saada jonkinlaista selvyyttä tähän sekavaan päähän. Mutta täytyy priorisoida joten varmaan vain siivoilen kotona ja opiskelen. Ehkä ihan hyväkin pitää ekana "paasto"päivänä vähän rauhallisempi meininki liikunnan suhteen! :) Odotan innolla tätä päivää! Ruokalistalla on mm. paprikoita, päärynöitä ja omenoita. Täytyy vaan kattoo ettei syö liikaa koska sitä tulee helposti syötyy liikaa noita kun aattelee et no hei nää on hyviä ruokia mun keholle!
Wish me luck!
Miten paasto on sujunut?
VastaaPoistaAloin seurata blogiasi, kun tunnut jotenkin sielunsiskolta tuossa tilanteessasi. Älä vaan lopeta raportointia siis.:)
Itselläni ahmimista myös (ehkä kaksin/kolminkertaisia määriä verrattuna noihin, mitä tuossa sivussa ilmoitit) ja väliajat paastoa, ei mitään syömishäiriödiagnoosia, kaiketi koska en ole mitään apua hakenut. Pitäisi varmaan, koska vielä pari vuotta sitten ei ollut mitään ongelmia syömisen kanssa, olin normaalipainoinen (ja sitä yhä edelleen), mutta sitten piti vähän laihduttaa. Kävi niin kuin sinullakin, laihduin terveellisesti syömällä ja liikkumalla, olin elämäni kunnossa, mutta sitten tuli kiireinen ja stressaava syksy: liikunta jäi ja aloin herkutella. Aluksi mitään painonnousua ei tullut, ja siksi sitten herkuttelu jatkui ja jatkui, kunnes siitä oli tullut niin ihana tapa, ettei siitä voinutkaan enää luopua, vaikka tietysti läskiä jossain kohtaa alkoikin kertyä. Sen jälkeen pitikin sitten pikalaihduttaa ja sen jälkeen tämä onkin ollut jatkuva kierre, joka näyttää pahenevan vaan. Ahmimisjaksot pitenevät ja paastot käyvät pahemmiksi, kohta on enää se pelkkä vedellä elely edessä. Juhannuksena taas hyvin menneet syömiset karkasivat käsistä: piti luvallisesti herkutella päivä, mutta siitä tulikin yli viikon putki. Tänään sain ensimmäistä kertaa itseäni niskasta kiinni ja pysäytettyä pelin. (Ellen sitten vielä repsahda...) Nyt sitten pitäisi paastota ainakin kuukausi, jotta pääsen taas pisteeseen, jossa olin ennen juhannusta. Nice. Jos sinne asti selviydyn, koetan tuota terveellisten juttujen lisäämistä hitaasti.:)
Löysin blogisi Suomi24 -palstan kautta, ja voi että olenkin onnellinen kun löysin! :) Kirjoittelenpas hieman omaakin tilannettani.
VastaaPoistaKoettuna anoreksia ja bulimia. Ei kahta ilman kolmatta, niinhän sitä sanotaan.
Asun toisella puolella maapalloa kodistani ja kaikesta tutusta. Miehen perässä tänne tulin, enkä suinkaan kadu päätöstäni, mutta ennen kuin saan tänne rakannettua ns. "oman elämäni" suhteen ulkopuolelle tylsäksi käyvä aika täytyy täyttää jollain. Ja se joku on nyt sitte ollut ahmiminen. Mieheni reissutyö mahdollistaa toimintani helposti. Ne päivät viikosta, mitkä vietämme yhdessä syön aivan normaalisti. Lopetan kun olen kylläinen, herkuttelen kohtuudella, harrastan liikuntaa. Mutta ne päivät kun olen yksin ovatkin sitten aivan eri juttu. Saattaa mennä pari, kolme päivääkin, etten poistu asunnosta ollenkaan kun en oikein keksi mitään tekemistä tässä vieraassa kaupungissa. Silloin on aikaa syödä. Aamuni aloitan muka terveellisesti ja syön aamupalaksi jotain aivan normaalia ja normaalin annoksen. Sitten jään venymään ja vanumaan kotiin ja päivän mittaan syön ja syön vaikka ei ole nälkä ollenkaan. Esimerkiksi lounas- ja päivällisaikaan teen itselleni aterian, vaikka nälkä ei olisi ollenkaan. Koska "kellon mukaan nyt kuuluu syödä..."
Muutaman kerran olen oksentanutkin täällä ollessani, syömishäiriöajat siis puskevat päälle. Suomesta lähtiessani koin olevani terve. Kävin salilla 4-6kertaa viikossa, söin säänöllisesti oikean kokoisia annoksia, herkuttelin välillä ilman huonoa omatuntoa. Painoin noin 10kg vähemmän kuin nyt ja rasvaprosenttini oli 20. Hieman alkaa olemaan ikävä sitä lihaksikasta, kiinteää kroppa, joka jaksoi pitkät päivät yliopistolla ja viikonloput töissä. Nyt päiväni koostuvat facebookista, telkkarista, leffoista ja SYÖMISESTÄ.
Olen aina niin iloinen kun mieheni tulee työreissultaan kotiin! Mutta oma olo päivien ahmimisesta on niin inhottava, että esim. seksistä en pysty nauttimaan nii kuin haluaisin. Hän tietää menneisyyden syömissekoilut ja aina varmistaa, että olen syönyt, jos huomaa minun olevan hieman alakuoloinen tms. Melkein naurattaa tuollainen kysymys, TODEALLAKIN olen syönyt. Muuta tehnytkään.
Tänne kirjoittelen, koska haaveenani on normaalisyöminen, syöminen silloin kun tunnen nälkää, ja siihen en nököjään itse pysty.
Loppuun kaunis rimpsu tämän päivän ruuistani: kahdeksan muffinssia, jonka jälkeen niin kauhea morkkis, että päätin olla loppupäivän ja huomisen syömättä. Mutta koska kello oli "dinner time" tein itselleni pahasta olostani huomaamatta salaatin juustoinen, oliiveineen yms.
Miten sitä taas osaisikaan syödä normaalisti?
Elä vain lopeta blogisi päivttelyä! Olisi ihanaa, jos voisimme tukea toisiamme tiellä kohti elämää, jota ruoka ei hallitsisi.
Aurinkoista kesää sinne Suomeen :)